1950-luvun jälkimmäinen puolisko tuotti lisää PIK-konetyyppejä, ja PIK oli suomalaisen lentokonesuunnittelun ja -rakentamisen ylivoimainen ykkönen. TKK:lta jo valmistuneet PIK-veteraanit toteuttivat myös ennätyshankkeita ja jakoivat kartuttamaansa viisautta nuoremmille polville. Ilmailu-lehti kirjasi saavutuksen toisensa jälkeen.


ilmailu_58_06_etukansi_pik-3c_on_valmistunutTammikuussa 1955 esiteltiin Ilmailussa dipl. ins. Juhani Heinosen edullinen yksipaikkainen urheilukone, "Halpa Kulkuneuvo" eli HK-1. Kirkkaan värinsä perusteella pieni experimental-kone tunnettiin myös "Keltiäisenä."


Syyskuussa 1955 Ilmailu toi julkisuuteen PIK:n uuden hankkeen, tyypin PIK-12. Siitä tulisi ensimmäinen suomalainen kaksipaikkainen purjekone.


Ilmailun numerossa 3-4/1957 kerrattiin juuri 25 vuotta täyttäneen PIK:n vaiheita ja aikaansaannoksia.


Yhteistyössä Lahden Ilmailukerhon kanssa järjestetyltä Pallastunturin lentoleiriltä raportoitiin Ilmailussa 5/1957.


HKA:n eli Keltiäisen syntyvaiheista ja sen suunnitelleesta DI Juhani Heinosesta kerrottiin tarkemmin numerossa 6-7/1957. Heinonen oli vastikään palkittu Suomen ilmailupatsaalla.


 

Juhani Heinonen näytti mihin Keltiäinen pystyy tekemällä FAI:n tilastoissa aina 1970-luvulle voimassa pysyneen matkalentoennätyksen alle 500 kg painoisten lentokoneiden sarjassa. Madridista Turkuun 17 tunnissa tehdyn ennätyslennon vaiheet raportoitiin Ilmailun numeroissa 8/1957 ja 9/1957.


Ilmailu-lehti esitteli joulukuussa 1957 PIK-3:n pohjalta suunnitellun tehopurjekonetyypin PIK-3c, joka tuollloin vielä tunnettiin nimellä "Super 3". Sittemmin MM-kisamenestystäkin saanut mainekas ja sarjatuotantona valmistettu tyyppi tuli tunnetuksi Kajavana.


PIK:n kartuttamaa tietämystä lentokoneenrakennuksesta levitettiin myös muiden kerhojen iloksi. Ilkka Lounamaa luennoi huhtikuussa 1958 Jämillä järjestetyllä rakennusohjaajakurssilla, jonka kuulumisia raportoitiin Ilmailussa 5/1958. PIK-3c oli rakenteilla.


Pallaksen lentoleirillä 1958 oli mukana peräti neljä kerhoa. Matkakertomus julkaistiin Ilmailussa 5/1958. Samassa numerossa raportoitiin PIK-12:n kehitystyöstä ja käyttökokemuksista ja kerrottiin Suomen ilmailupatsaan myöntämisestä DI Ilkka Lounamaalle.


"Superkolmonen" eli PIK-3c valmistui kevääksi 1958 ja lensi ensilentonsa toukokuussa 1958. Kauempaakin katsojia houkutelleesta ilmailutapauksesta kerrottiin Ilmailussa 6/1958.


PIK-3c:n suunnitteluryhmä sai tunnustusta työstään marraskuussa 1958. "Popen tolppa" -palkinnosta kerrottiin joulukuun 1958 Ilmailussa.


Suomalaisia purjekonetyyppejä esiteltiin Ilmailun numerossa 11/1959. Kuvasarjasta käy ilmi PIK:n hallitseva asema kotimaisessa lentokonesuunnittelussa.